Hanna Kososen novelli “Bonusta koronan aikaan” pääsi palkintosijoille Katsauksen keväällä 2020 järjestämässä Karanteenikirjoituksia-novellikilpailussa.
– Tsiisus sä oot upee! Näytät ihan naiselta!
– Kiitos, #Transapu taas.
Saku hymyili ja halasi tiukasti Esteriä. Miesten liikkuminen yksin oli muuttunut lähes mahdottomaksi ja hän oli kiitollinen ystävänsä kävelyseurasta. Raikas ulkoilma ja siniseksi palautunut Töölönlahti tuntuivat ihanalta kotona tehdyn työviikon jälkeen.
– Näit sä sen uusimman laskelman, jonka mukaan miesten määrä tulee kohta olemaan enää noin 30 prossaa väestöstä? Kiristää teidän tilannetta entisestään.
Ester seurasi yhä koronauutisia ainakin tunnin päivässä.
Miesoletettujen osuus väestöstä oli vähentynyt dramaattisesti viisi aaltoa kestäneen koronapandemian tuloksena. Osa kuoli piittaamattomuuden tai maanisiksi muuttuneiden urheiluharrastustensa heikentämän vastustuskyvyn takia, virusta levittivät eristäytymisaikaa uhmanneet Hyvä veli -kerhojen kokoukset ja yhteyksiä näytti olevan myös pitkäaikaisen pönötyksen ja koronan aiheuttamien tukehtumistapausten välillä.
Suurin epäsuhta sukupuolten välille syntyi kuitenkin neljännen aallon aikana, kun etukäteismallinnukset osoittivat, etteivät tehohoitopaikat riittäisi kaikille. Kolmesta epidemiasta selviytynyt väestö oli fysiologisesti erittäin homogeenista, eivätkä lääkärit pystyneet jaottelemaan potilaita hoitoennusteen perusteella. Hallituksen esityksestä laadittiin poikkeuslaki, joka antoi viranomaisille valtuudet luoda kriteeristö potilaiden valinnaksi:
Virukselle omistettuja sairaaloita oli rakennettu syrjäseuduille ja osoite tuli selvittää itse. Sen saamiseksi oli joko kirjoitettava essee dosenttiyhdistyksen julkaisemasta ”Diversiteetti terveyden ytimenä” –tutkimuksesta tai osoitettava ennen pandemiaa alkanut taideharrastuneisuus. Sairaalaan pääsi myös, jos sai raja-arvojen sisällä pysyvän tuloksen 25-sivuisesta hiilijalanjälkikyselystä.
Marginaaliin pudonneen populistipuolueen eduskuntaryhmä yritti kaataa lain syrjivänä, mutta se hyväksyttiin murskaenemmistöllä ja ”Vastaat valinnoistasi”-käytäntö levisi kattamaan monia muitakin yhteiskunnan alueita.
– Joo, en mä kyllä enää omana itsenäni uskalla liikkua missään. Onneksi on Tytti!
Naisten ylivoima saattoi miehet vaaraan, koska hyvistä suvunjatkajista oli pulaa. Ympäri maata liikkui joukkoja, jotka sieppasivat miehiä, kuljettivat heidät salaisiin ”siittoloihin” ja pakottivat luovuttamaan spermaa, jolla hedelmöitettiin maksukykyisiä äideiksi haluavia. Huhu kertoi, että hyväksi arvioidun isäkandidaatin jälkeläisiä saattoi olla lähes jokaisessa Suomen kunnassa. Leimautumisen pelossa uhrit eivät usein kertoneet kohtalostaan edes lähimmilleen ja heillä oli vaikeuksia ihmissuhteissaan tapahtuneen jälkeen. Osa miehistä päätyi vasektomiaan, mutta sen saaminen oli kallista ja klinikoiden edessä oli usein siittiöiden vapaan liikkuvuuden puolesta taistelevia mielenosoittajia sisäänpääsyä estämässä.
Parhaita tapoja välttää pakkosiittäjäksi joutuminen oli esittää naista ja Saku turvautuikin usein arvostettuun Meikkaus- ja naamiointiosuuskuntaan #Transapuun. Henkilökunta, jota johti Tytti (vuoteen 2016 Pontus), osasi todella tehdä miehestä naisen ja osuuskunnan myös puheterapiaa ja kävelyharjoituksia sisältävistä palveluista kilpailtiin rajusti; turvallinen iltameikki saattoi maksaa keskijohdon viikkopalkan verran.
Jotkut kääntyivät suvunjatkamiskyvyttömyytensä osoittamiseksi Tytin kollegan Myrskyn (vuoteen 2015 Tuulia) puoleen transmieheksi naamioitumista varten. Valitettavasti jono suositun #miehenämuttaturvassa – palvelun asiakkaaksi oli hyvin pitkä.
Homoyhteisöön kuuluminen suojasi sieppauksilta, varsinkin jos jäsenellä oli osoittaa todiste muumimukisessiosta tai sateenkaariperheen jäsenyydestä. Hyvin kookkaat tai hahmoltaan miehekkäät miehet yrittivätkin häivyttää heteromaiset piirteensä ja korostaa suvaitsevuuttaan paljastuen kuitenkin yleensä luetellessaan vähemmistöaakkosjonoa väärässä järjestyksessä.
– Mitä Timolle kuuluu?
– Huonoa, ei se oikein jaksa tehdä mitään.
Sakun veljen Timon kohtalo oli järkyttänyt koko ystäväpiiriä. Hän oli joutunut lähtemään kiireellisille asioille, mutta ei löytänyt burkhaa, jonka oli hankkinut lyhytaikaisia tilanteita varten. Timo turvautui riskialttiiseen keinoon ja yritti tehdä itsestään mahdollisimman epähaluttavan. Hän puki päälleen edesmenneen amerikanserkkunsa ylellisen risteilyfirman pusakan, Formula 1-lippiksen ja ajoi lyhyen matkan lainatulla, isolla katumaasturilla. Palatessaan parkkipaikalle Timo joutui kuitenkin huumatuksi ja kaapatuksi. Hänet palautettiin muutaman päivän kuluttua autonsa luo taskussaan lappu: ”Kiitos hyvästä materiaalista. Siitä riittää monelle!”
– Kai se vie jutun oikeuteen, eiks se tunnistanut jonkun niistä naisista?
– Ei se taida, ennakkotapaukset ja julkisuus pelottaa. Ja sitä paitsi se muisti, että oli riisunut takin ja unohtanut että sillä oli Kafka-teepaita alla. Lisäksi se oli puhunut puhelimeen talouden donitsimallista, pysähtynyt pelastamaan leppäkerttua ja viheltänyt Mozartia.
– Auts!
– No just noin sen juristikin sanoi. Yleensä syytetyt vapautetaan, jos voidaan osoittaa, että ne toimii biologisen kellonsa ohjaamina tai että uhri vahvisti omalla toiminnallaan naisten vaistoja. Yleisin rangaistus on toive kunnioittaa miesten oikeutta olla lisääntymättä ja kehotus vastentahtoisesti kerätyn sperman hävittämiseksi. Ei poliisi kuitenkaan resurssipulan takia ehdi minkään toteutumista valvoa.
Saku huokaisi ja Ester kääntyi taas halaamaan ystäväänsä.
– Jaksatko nyt puhua siitä sun ChildrenFirst-tyypistä?
– Koetan. Se on muuten LapsetEnsin-ryhmä nykyään. Seuraavan aallon tehohoidettavatvalitaan kai suomen kieli edellä ja yhteisö käänsi nimensä varmuuden vuoksi.
Saku alkoi kertoa, kuinka oli löytänyt kiinnostavan ihmisen, Mirkun, kodinperustajille suunnatusta deittipalvelusta. Saku halusi perheille sallitut kaksi omaa lasta eikä ollut vielä antanut steriloida itseään. Vallalla olivat miesten markkinat, mutta kumppanin löytäminen oli hankalaa, koska todellisuus vastasi harvoin tarjokkaiden profiileja. Ison kirjahyllyn edessä poseeranneet naiset lukivat todellisuudessa vain iltapäivälehtiä, kotimaan ihanuutta ylistäneet paljastivat nousuhumalassa kaukomatkahaaveensa ja kestävän kehityksen hehkuttajat pukeutuivat pikamuotiin.
– Kaikki oli tosi hyvin aluksi, me luettiin runoja yhdessä ja meillä oli ihan samat mielipiteet turhista remonteista. Mua vähän haittasi sen asuinpaikka, mutta onneksi se esitteli sen ”Vuoden solidaarisin westendiläinen” -artikkelin itsestään. Ja Mirkku tuki kovasti sen Timo- jutun aikana. Sitten yhtenä päivänä mun IT-ystävä Jamy löysi Mirkun piilottamia somepäivityksiä. Mirkku oli silloin alussa kutsunut koronaa flunssaksi, syyttänyt ihmisiä hysteriasta, esiintynyt joka- paikan-asiantuntijana ja epäillyt italialaisia huonosta terveydenhuollosta. Mä halusin lopettaa meidän suhteen saman tien, mutta Mirkku vakuutti, että kyse oli vain liian rankan asian torjumisesta ja ahdistuneena tehdyistä postauksista. Lisäksi se oli ihan loppusuoralla sen 12 askeleen ”From meatlover to vegan”-ohjelman kanssa ja mä halusin vuorostani olla sen tukena. Hetken tuntui ihan ookoolta ja me ilmoittauduttiin yhdessä ”Metsämarjojen poiminta ja käsittely”-kurssillekin.
Saku vaikeni hetkeksi, sillä heidät ohitti juuri hölkkäävien naisten joukko eikä hänen #aidostinainen- ääniterapiansa ollut vielä niin pitkällä, että hän olisi voinut puhua vieraiden kuullen.
– Sitten ihmisten bonusosto-tilastot säädettiin julkiseksi tulevia hoitopriorisointeja varten. Kävi ilmi, että Mirkku oli ostanut vuoden 2020 alussa ihan jäätävän määrän vessapaperia ja maaliskuussa, vaikka väitti olleensa kotona, syönyt wieninleikkeen Viitasaaren ABC:llä!
Saku unohti missä oli ja huusi nyt miehen äänellään. Ohijuossut naisjoukko pysähtyi välittömästi ja kääntyi tulemaan häntä ja Esteriä kohti. Haikaralogolla varustettu pakettiauto ilmestyi läheiseltä parkkipaikalta ja sen sivuovi liukui auki. Saku työnnettiin autoon ja Ester kuuli ystävänsä hätääntyneen äänen:
– Soita mun äidille! Sano ett…
