Sonja Salavaranta-Rautkari on toiminut muutaman vuoden filosofian praktikkona, mutta pidemmän työuran hän on tehnyt graafisena suunnittelijana. Filosofin vastaanoton lisäksi hän on järjestänyt omia filocafé-iltoja ja osallistunut myös lainaa filosofi -tapahtumiin. Filosofian praktikon ja graafisen suunnittelijan työprosesseissa Salavaranta-Rautkari näkee yhtäläisyyksiä – logon suunnittelu ja merkityksellinen filosofinen keskustelu vaativat aina jonkin tärkeän tai olennaisen löytämistä.
Tässä haastattelussa Salavaranta-Rautkari kertoo ajatuksiaan filosofiasta ja filosofisesta praktiikasta sekä omista kokemuksistaan filosofisten keskustelujen vetäjänä.
Filosofian praktisuudesta
Mikä filosofiassa viehättää?
”Lopullisten vastausten sijaan minua viehättää erilaiset tavat ajatella toisin. Filosofia ja filosofinen keskustelu voi olla yllättävää ja aika jännittävääkin.”
Olet ammatiltasi graafinen suunnittelija ja lisäksi olet opiskellut filosofista praktiikkaa. Millainen on sinun henkilökohtainen lähestymistapasi filosofiaan?
”Lähestyn filosofiaa praktisesti ja mielestäni graafisen suunnittelijan työ on prosessina aika lähellä filosofian praktikon työskentelyä. Jos ajatellaan vaikka logon suunnittelua, niin siinä ollaan tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joita ei ole oikeastaan olemassa. Yritys tai yhdistys tai joku muu, jolle esimerkiksi logoa suunnitellaan, on olemassa vain sopimuksenvaraisesti. Logossa puolestaan tulisi kiteytyä ajatus esimerkiksi yrityksen tai yhdistyksen tärkeimmistä arvoista, jokin sellainen, joka voi olla hyvin vaikea tavoittaa. Sen jonkin löytäminen on graafisen suunnittelijan tehtävä. On kysyttävä mitkä asiat ovat tärkeitä ja oleellisia. Sen jälkeen on vielä jäljellä tyhjä paperi ja tuhat vaihtoehtoa siihen, kuinka vetää viivoja ja saada jokin lopputulos.”
”Minulla ei ole akateemista taustaa filosofiassa, mutta filosofisena praktikkona toimiva filosofi voi keskustelussa kysyä, mitkä asiat toiselle ihmiselle ovat tärkeitä ja mistä hän haluaisi puhua tai vaikka millaisia ovat ne asiat, joista hän toivoo että hänet muistetaan. Ja sitten kun on se jokin teema tai muu, mistä halutaan keskustella, niin siinäkin on vielä se hetki, jolloin on ensin ikään kuin tyhjä paperi ja lukuisia vaihtoehtoja, miten sitä paperia aletaan täyttämään.
Vaikuttaako visuaalisuus tai visuaalinen ajattelu mahdollisesti siihen, miten toimit filosofian praktikkona?
”Tarinallistaminen on hyödyllistä sekä graafikolle, että filosofille, sillä usein juuri tarinat jäävät ihmisten mieleen. Filosofisena praktikkona pyrin löytämään puheeseen ajattelua havainnollistavia esimerkkejä, tarinoita tai vertauksia, jolloin samalla sanoittaa ajatuksia paitsi toiselle, myös itselle.”
Filosofia ja nykyaika
Mikä on filosofian tai filosofien merkitys nykyajassa?
”Tuosta tulee mieleen, että saatamme usein suhtautua turhan ryppyotsaisesti suuriin filosofisiin kysymyksiin. Tai toisaalta arjessa voimme ajatella, että ei tehdä asioista liian hankalia tai monimutkaisia. Ajattelen itse, että filosofia on tärkeää meille kaikille ihan joka päivä eikä vain jossain elämän suurissa kysymyksissä tai tietyissä hetkissä, jolloin usein ikään kuin annetaan filosofeille puheenvuoro, jotta he voisivat sanoa jotain viisasta tai miten jostain asiasta kuuluisi ajatella. Filosofialla saisi olla tässä ajassa enemmän merkitystä, koska tarvitsemme ajattelua enemmän ja samalla pohdintaa vaikka siitä, mitä merkityksellisyys ylipäänsä on.”
Onko filosofiselle praktiikalle tarvetta nykypäivänä, kun tarjolla on monenlaisia
terapia- ja muita asiantuntijapalveluita? Millaiseen tarpeeseen filosofinen praktiikka voisi vastata paremmin kuin muut palvelut?
”Ajattelen niin, että filosofisen keskustelun voi käydä kuka vain samalla tavalla kuin voi vaikka maalata yhdessä – ja soisin että kynnys filosofiseen keskusteluun olisi matalampi. Toisaalta, jos joku kokee filosofisen praktikon kanssa käydyn keskustelun terapeuttiseksi, niin sitten hän kokee niin, mutta sen tarkoitus ei kuitenkaan ole olla terapeuttinen. Tähän liittyy sekin, että ihmisten voi olla vaikea tunnistaa sitä, milloin he voisivat saada apua filosofisen praktikon kanssa käydystä keskustelusta.”
”Tässä ajassa ihmiset käyvät milloin joogassa, milloin meditoivat tai menevät akupunktioon tai kokeilevat jotain muuta. Eli me teemme kaikenlaista ja haemme jonkinlaista ultimaattista vastausta johonkin probleemaan X, jolloin usein toteamme, että jokin tietty asia ei toiminut ja siirrymme kokeilemaan jotain muuta. Filosofisen praktikon vastaanotolle voi tulla matalalla kynnyksellä, eikä keskustelu ole suoritus, vaan yhdessä ajattelua, jossa filosofia syntyy kahden keskustelijan välillä. Jos keskustelu ei jollain tietyllä hetkellä toimi, se saattaa toimia toisena hetkenä. Vaikka kysymykset olisivat samoja, joita ihmiset ovat aina pohtineet, on filosofinen keskustelu aina uudelleen tuore, sillä osallistujat ja tilanne ovat aina uusia ja uudessa hetkessä.”
Kokemuksia filocafé-tapahtumista
Tarjoat filosofisen praktikon vastaanottoa, mutta olet myös järjestänyt filocafé-tapahtumia Lauttasaaren kirjastossa. Millaisia ajatuksia noista tapahtumista ja niissä käydyistä keskusteluista on sinulle herännyt? Entä miten valmistaudut itse noihin keskusteluihin?
”Usein ihmiset ovat ilahtuneita jo pelkästään siitä, että tietylle kysymykselle ja sen pohtimiselle luodaan aika ja paikka. Sekin saattaa jo tuottaa kokemuksen, että nyt ollaan jonkin asian äärellä. Toki jos ihminen tulee keskustelemaan jostain tietystä aiheesta, niin hän on jo valmiiksi siihen orientoitunut ja hänellä on myös halu keskittyä sitä miettimään.”
”Yritän valmistautua filosofiseen iltaan niin hyvin ja monipuolisesti kuin kykenen. Silloin on myös helpompi heittäytyä keskusteluun itse ja antaa aiheen muokkautua omalla painollaan. Lähinnä listaan kysymyksiä ylös ja mietin muutaman toisenlaisen näkökulman, jolla voi hiukan ravisuttaa ajattelua. Koska ihmiset tulevat noihin tilaisuuksiin eri lähtökohdista ja heillä voi olla erilaisia odotuksia, on hyvä olla vähän leveämpi spektri siinä, miten aihetta lähestyy. Joskus osallistujille on hyvä antaa aikaa ja muutaman sekunnin voi pitää yllä hiljaisuuttakin, jolloin voi antaa ajatusten laskeutua hetkeksi. Aasinsiltojen löytämisessä olen myös kehittynyt, ja pystynyt siten ohjaamaan keskustelua takaisin aiheeseen, jos aihe on kovasti meinannut lähteä laukalle.”
”Nykyään kun elämme aikaa, jolloin kaikesta voi loukkaantua, niin huomaan välillä asettelevani sanoja kovin huolellisesti, vaikka sellainen ei ehkä olisi tarpeenkaan. Jos ihmiset tuntuvat varautuneilta, niin saatan murtaa jäätä kertomalla arjestani jotain hassua, jolloin minulle voi vaikka vähän nauraa. Tämmöinen voi hiukan madaltaa muiden kynnystä tulla mukaan. Osallistujat illoissani ovat kuitenkin aina olleet lämpimiä, huomaavaisia ja mukavia.”
Ajatuksia filosofisesta keskustelusta – ja keskustelukulttuurista
Missä ja milloin filosofinen keskustelu mielestäsi parhaiten onnistuu? Edellyttääkö se esimerkiksi tietynlaisia puitteita tai ennalta sovittuja sääntöjä?
”Ehkä ennalta sovittuja sääntöjä siinä mielessä, että kaikki osallistujat tietävät, että kyse ei ole vaikkapa terapiasta. Lisäksi tilan olisi hyvä olla riittävän hiljainen. Kerran olin sellaisessa lainaa filosofi -tapahtumassa, joka toteutettiin baarissa ja ympäristö oli aika meluinen. Keskustelun onnistuminen tuollaisessa tilassa vaatii enemmän ja riippuu myös siitä, miten hyvin molemmat osapuolet pystyvät sulkemaan omassa mielessään ympäröivän melun pois, että se ei liikaa häiritse keskustelua. Joillekin tuo meluisa ympäristö voi jopa olla vapauttavaa ja helpottaa keskustelua, mutta jollekin toiselle se tekee keskustelun mahdottomaksi. Tilalla on kyllä merkitystä, jos asiaa ajattelee yleisemmin. Ajattelen, että ihmisten kokemaa kynnystä osallistua filosofiseen keskusteluun ei ainakaan madalla se, että keskustelut viedään hyvin muodolliseen vastaanottotilaan. Eli filosofien jalkautuminen arkisempiin tiloihin tuo varmasti keskusteluun aivan erilaisen sävyn.”
Miten filosofista keskustelukulttuuria voisi Suomessa edistää tai kehittää?
”Ajattelen että uteliaisuus auttaa, mutta mitään valmista reseptiä tuohon asiaan minulla ei ole. Meitä vaivaa usein liiallinen suorittamisen eetos ja saatamme myös pelätä, että sanomme jotain väärää. Lisäksi emme usein oikeastaan pääse keskustelemaan merkityksistä, vaan jokainen osapuoli vain tuo pöytään oman ajatuksensa ja ne ikään kuin jäävät siihen pöydälle eli mitään varsinaista keskustelua ei käydä. Siinä kohdassa pitäisi varmaan olla enemmän uteliaisuutta kaikilla osapuolilla, mutta tuntuu, että keskustelu usein vain loppuu.”
Miten itse harjoitat filosofiaa tai filosofista ajattelua?
”Harjoitan paljon itsereflektiota ja mietin omaa toimintaani, miksi olen toiminut tai sanonut niin kuin olen. Pidän myös hitaasta lukemisesta ja siihen liittyvästä reflektoinnista omassa mielessä. Toisaalta luetusta on välillä pakko päästä myös puhumaan ja jakamaan niitä ajatuksia, joita itselleni ja muille on jostain kirjasta herännyt. Myös nämä mainitut filocafét ovat tietysti omanlaistaan filosofian harjoittamista.”
Kuvat: Unsplash & Sonja Salavaranta-Rautkari