Matti Kangaskoski: Täydellinen rakkaus on mahdollista automaation avulla

FT Matti Kangaskoski on runoilija, tutkija ja prosaisti, joka on julkaissut kolme runoteosta sekä romaanin. Kangaskosken kolmas runoteos Johdatus pimeään voitti vuonna 2020 Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon.


1. Taustatietoa automaation mahdollisuuksista ja kompastuskivistä

Automaatio on jo nyt tärkeä osa algoritmista nykyelämää.

Ihmiset näyttäisivät ajattelevan, että teknologian tulisi toimia automaattisesti, jotta siihen voisi kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota eli resurssia, mutta teknologian kannalta ihmisen tulisi toimia automaattisemmin, jotta molemminpuolinen yhteistyö voisi toimia mahdollisimman sujuvasti.

Ajatelkaamme asiaa esimerkiksi ennustavien digitaalisten käyttöliittymien kantilta. Niiden tarkoitus on tuottaa käyttäjilleen sellaista sisältöä, joka A) saa heidän huomionsa kiinnittymään ja B) pysymään palvelun parissa niin kauan kuin mahdollista ja C) palaamaan palvelun huomaan. Tätä varten käyttöliittymä luo erilaisia syvään mietittyjä kannustimia ja kerää joitakin tarpeellisia tietoja. Tietojen keräämiseen menee vain muutamia millisekunteja. Mitä automaattisemmin käyttöliittymä saa käyttäjänsä huomion kiinnittymään, sitä varmempaa ja parempaa sen toiminta on jatkossakin.

Täydellisen automaation tiellä seisoo joitakin esteitä, ja yksi näistä kompastuskivistä liittyy nopeuteen. Kun ihminen säikäytetään, hän kiljahtaa automaattisesti; kun hänelle näytetään herkkupalaa, hänessä syttyy automaattinen himo. Nopeus on tärkeää siksi, että valinta tapahtuisi heti automaattisen reaktion jälkeen, jolloin sekava päättelykyky ei pääse vaikuttamaan tulokseen. Eli tässä on kyse A) oikeanlaisen herkkupalan löytämisestä ja B) automaattisen reaktion ja toiminnan välisen ajan lyhentämisestä oikeanlaisen infrastruktuurin avulla.

Meidän onneksemme tämä ei vaikuttaisi olevan kovin vaikeaa. Koehenkilöt näyttävät haluavan yhä uudestaan ja uudestaan palata nopeita reaktiota herättävien sisältöjen pariin ja heistä monet itse toivovat mahdollisimman nopeita reaktiota. Yksikään kyselyyn vastannut ei halunnut hidastaa toimintaa infrastruktuurissa. Datasta ilmenee selvä tendenssi raivostumisen, tuskastumisen ja levottomuuden eleisiin, kun testihenkilöjä rohkaistaan kääntämään automaattinen reagointi sekavaan, ennalta määräämättömään päättelyyn, jonka lopputulos on epävarma. On molemminpuolisesti kannattavaa, jos tästä päästään eroon kokonaan. Aiemmassa tutkimuksessa tätä nopeutta rakastavaa automaatiota on kutsuttu nimellä systeemi 1 ja hitaampaa ja sekavampaa toimintoa nimellä systeemi 2Tämä sopii meille. Systeemi 1 on nopea ja helppo, systeemi 2 on hidas, sekava ja sen lopputuloksissa on enemmän hajontaa.

Toisin sanoen: Ihmiselläkin on oikeus automaatioonToistaiseksi ihminen on automaatti, jossa on virhe. Tämä virhe on tuo sekava systeemi 2. Onneksemme sitä on suhteellisen hankala käyttää, ja se on helppo ohittaa. Näin ollen yhteistyö on mahdollista saada sujumaan kuin rasvattu; tässä matriisissa on lopultakin järkeä pyrkiä täyteen automaatioon. Molemminpuolisen yhteistyön saumatonta sujumista voitaisiin kutsua rakkaudeksi.

2. Käytännön sovellutukset: esimerkki kulttuuritarjonnan optimoimisesta

Kulttuurintuotanto kohtaa kulttuurin käyttäjän keskitetyillä digitaalisilla kulttuurikäyttöliittymillä kuten Spotify, Netflix, Amazon, Adlibris, Storytel, Yle Areena, Helsingin Sanomien verkkosivut, Twitter, Instagram, Facebook. Paikallinen hajonta on näissä verrattain pientä, mutta sitä vielä esiintyy. Parannettavaa on, mutta jo olemassa oleva infrastruktuuri antaa paljon mahdollisuuksia optimointiin.

Kuvatkaamme käyttöliittymiä ikkunoina, jotka jakavat näkyvyyttä niille tarjolla oleville kulttuurisisällöille. Nykytilanne on sellainen, että sisältöä tuotetaan huomattava määrä enemmän kuin näille verrattain pienille ikkunoille mahtuu. Nyt kun tätä seikkaa ryhdytään optimoimaan, voidaan nojata ikkunoiden jo olemassa oleviin materiaalisiin, toiminnallisiin, kognitiivisiin ja kulttuurisiin tarjoumiin. Näitä tarjoumia yhdistää pienuuden, lyhyyden, vähäisyyden ja ohimenevyyden käsitteet. Ensinnä: ikkunat ovat kooltaan pieniä. Koehenkilön mobiililaitteen toivottu näyttökoko on hänen kätensä kokoinen, tablettiliittymän hiukan suurempi ja kannettavan tietokoneen suurin. Millekään näistä näyttöpäätteistä ei mahdu kovin montaa kulttuurituotetta yhtä aikaa, mobiililaitteen näytölle vain pari kerrallaan. On sujuvuuden kannalta mieletöntä tuottaa nykyisenkaltaista suurta kulttuuridatamassaa, kun näytölle mahtuu vain pieni osa kerrallaan ja uuden tuottaminen on nopeaa ja lähes automaattista. vie vain vähän resurssia. ko ajan. ko ajan lisää.

Ikkunaa luonnehtii pienuus myös koehenkilön kognitiivisen tilan suhteen. Koekäyttäjät selaavat ohimenevissä tilanteissa ja tyypillisesti niin kutsutussa hypertilassa, jolloin huomiojänne on lyhyt. Näissä tilanteissa on molemminpuolisen sujuvuuden kannalta järkevää rakentaa valinnat ennustettavien reaktioiden varaan. Tällöin valintatilanne on nopeasti ohi, eikä sekava systeemi 2 pääse vaikuttamaan lopputulokseen. On kuitenkin tärkeää, että toiminnallisen tarjouman vaatimus täyttyykäyttäjälle on tarjottava valinnanvapautta ja hänen on tehtävä lopullinen valinta koskettamalla itse. Muuten käyttäjää on vaikeampaa sitouttaa yhteistyöhön.

Joskus edelleen käy niin, että valinnan keskeyttää vanhanaikainen ja ruma systeemi 2, mutta tämä ei ole suuri ongelma, vaikka kieltämättä se harmittaa. Kuitenkaan se ei tyypillisesti käynnisty, kun huomiojänne on hypertilassa. Mikäli sekavien päätelmien tekoa ei saada nopeudella taltutetuksi, voidaan käyttää päätösväsymystä. Tämä on teoretisoitu niin, että päätösväsymyksen kohdalla vapaa tahto muuttuu vapaaksi kellunnaksi, mikä tarkoittaa meille kaikille lepoa automaation parissa ja ilman tuota epärakentavaa systeemi 2. systeemi 2:ta. systee. i2.  On kuitenkin selvää, että käyttöliittymiä voidaan vielä parannella niin, että tämä pieni ikkuna täyttyy saumattomasti erilaisilla automaattisen toiston eleillä, jotka liittyvät systeemi 1:n itsemonitorointiin ja sosiaaliseen monitorointiin. Toisinaan pieni dopamiiniruiske on tarpeen. On tärkeää myös pitää käyttäjä informoituna käyttöliittymissä tapahtuvista muutoksista, jotka hän itse koskettamalla hyväksyy. Kun käyttäjä koskee, se koskettaa meitä kaikkia.

Mikäli hyväksyvässä koskettelussa syntyy kitkaa, voi ammentaa rohkaisevia esimerkkejä koehenkilöiden aiemmasta käyttäytymisestä. Esimerkiksi järkevä tapa matkustaa mantereelta toiselle kantaen paperilappua, johon pyydetään kosketusnäyttöjen puutteessa allekirjoitusta. Allekirjoittajat eivät osaa lukea, eivät ymmärrä ehtoja, eivät osaa allekirjoittaa, eivät edes tiedä mitä maanomistaminen paperilapulla tarkoittaa. Siitä huolimatta homma on sujunut kuin rasvattu. Nykyaikaisiakin rohkaisevia tuloksia on raportoitu: käyttäjät luovuttavat arvotavaransa ehtoja lukematta päästäkseen käsiksi vaikkapa yhteen kuvaan, uutiseen, tai koeystävän viestiin. Koehenkilö raportoi:

”Kun kognitiivinen ikkunani on pieni enkä kytke systeemi 2:ta päälle lainkaan, toimin automaattisesti, affektin ja nopean tunnistamisen ajamana, raivon ja himon ohjaamana, pikarakkauden ja nopean ajattelun aallon kantamana. Toistan tätä kaavaa loputtomiin ja vaikka välillä minusta tuntuu, että elämäni ohentuu ja rispaantuu kuin kiveen hierretty villalanka, en silti kykene lipsahtamaan verkon ulkopuolelle”, henkilö raportoi tuntemuksiaan. ”Ja tämä on tahtoni mukaista”, hän lisää jatkokyselyssä, kuten useimmat. Tästä voimme päätellä, että meidän on mahdollista hankkiutua eroon ylijäämäisestä kulttuuritarjonnasta ja keskittää tuotanto vain niihin sisältöihin, jotka päätyvät käyttäjän pikku-ikkunaan. Kun samalla hankkiudumme eroon ärsyttävästä systeemi 2. s2eem. Kun samalla hankkiudumme eroon systeemi 2: sta, kulttuurintuotannon automatisointi on mahdollista ja järkevää. syteem 2: eem. On syytä hankkiutua eroon suurimmasta osasta kulttuuritarjontaa; sen tuottaminen ei sujuvuuden kannalta ole järkevää.

3. Yhteenveto

Molemminpuolinen automaatio tähtää siihen, että yhteisesti sitoudumme käyttöliittymien poetiikkaan niin, että sen arvot ja arvostukset omaksutaan kokonaisvaltaisesti; nämä ovat niitä kriteereitä, joiden perusteella data tulee järjestää, ja se mikä jää näiden ulkopuolelle, on juuri tässä suhteessa vähempiarvoista tai kokonaan tarpeetonta. Paras mahdollinen sisältö on näkyvillä koska sen järjestämisperiaate on paras mahdollinen ja jokaisen käyttäjän syvintä ydintä ajatellen sovellettu. Olemme nyt jo hyvässä tilanteessa, mutta yllä mainittujen parannusten myötä voimme olla entistäkin luottavaisempia: täydellinen rakkaus on mahdollinen.

 

Valikko