Mitä ajattelet lohdusta? Onko lohtu jokaisen sisällä vai muiden annettavana? Millainen on lohdullinen ympäristö? Nämä Sonja Salavaranta-Rautkarin esittämät kysymykset olivat johdatuksena lohtua koskevaan filocafé-keskusteluun, joka käytiin toukokuussa 2022 Kemiönsaarella.
Mukana keskustelussa oli kahdeksan henkilöä, jotka olivat kokoontuneet viikonloppuleirille leipomaan leipää ja pohtimaan elämänfilosofisia teemoja. Ajatus filosofisesta viikonloppuleiristä syntyi Riitta Niskasen aloitteesta. Niskanen ja Salavaranta-Rautkari olivat mukana Kriittisen korkeakoulun järjestämässä filosofisen praktiikan koulutuksessa, johon sisältyi myös harjoitustyön toteuttaminen.
Naisten yhteiseksi harjoitustyöksi muotoutui Leipä & Lohtu -otsikolla järjestetty leiri, jossa leipomisen ohella kokeiltiin erilaisia filosofisen praktiikan toimintamuotoja, filocafé-keskustelua, sokraattista dialogia sekä filosofin vastaanottoa.
Filosofisen praktiikan ytimessä on ajatus siitä, että keskustelun avulla voidaan lisätä itseymmärrystä ja tarkastella asioita uudesta näkökulmasta. Tämä ei edellytä syvällistä tietoa filosofian historiasta tai filosofisista käsitteistä, vaan lähinnä omien ajatusten tuomista yhteiseen keskusteluun sovitusta aiheesta – ja pyrkimystä kuunnella ja ymmärtää myös muiden näkemyksiä.
Elokuva innosti filosofian pariin
Graafikkona työskentelevälle Sonja Salavaranta-Rautkarille kiinnostus filosofiaan oli herännyt aikoinaan, kun hän oli nähnyt Ettore Scolan ohjaaman elokuvan Illallinen. Siinä näennäisen tavanomaiset keskustelut nostivat esiin myös elämän suuria kysymyksiä.
– Elokuva herätti pohdiskelua elämästä ylipäätään, siitä miten olemme yksilöitä, jotka ovat osa joukkoa ja lopulta joukosta muodostuu universaali ihmisyys. Eli vaikka olemme kaikki erilaisia, niin toisaalta lopulta emme ole tuon ihmisyyden kannalta erilaisia.
Riitta Niskanen on tehnyt työurallaan mm. työnohjausta. Filosofinen praktiikka tuntui tarjoavan jotain uutta myös kokeneelle ammattilaiselle.
– Vaikka olen vuorovaikutuksen ja ihmissuhdeasioiden ammattilainen, niin ajattelin, että voisiko filosofinen praktiikka antaa uusia eväitä toisten ihmisten ymmärtämiseen. Tunteen tasolla toisaalta pohdin, että antaisiko filosofia minulle jotain uudenlaista merkitystä ja lohtua elämään.
Filosofisen praktiikan opintojen aikana tehdään paljon harjoituksia, jotka liittyvät etenkin sokraattiseen dialogiin. Salavaranta-Rautkari mainitsee dialogiharjoitukset koulutuksen antoisimpina kokemuksina.
– Antoisinta ovat olleet yhdessä tehdyt harjoitukset, joissa olemme keskittyneet kuuntelemaan ja pohtimaan, ikään kuin ajatteluttaneet toisiamme. Yhteisen pohtimiset hetket on olleet mahtavia.
Arjen viisautta ja hyvän elämän elementtien löytämistä
Riitta Niskasen mielestä tärkeää koulutuksessa on ollut harjoitusten lisäksi länsimaisen filosofian laajempi hahmottaminen.
– On ollut arvokasta saada päivitys länsimaisen filosofian kehityskaareen. Olen myös ollut iloisesti yllättynyt, kuinka paljon ihan antiikin ajan filosofian ajatuksia on siementynyt ja jalostunut vaikkapa nykypäivän psykoterapian tai yritysvalmennusten menetelmiin.
Niskanen korostaa arkista viisautta, jossa jokainen on omalla tavallaan filosofi.
– Filosofia ei mielestäni tarkoita sitä, että viisaat miehet kapuavat torniin ja jakavat sieltä jotain mitä tavalliset ihmiset eivät edes ymmärrä, vaan filosofia voi olla arjen viisautta ja hyvän elämän elementtien löytämistä.
Leipominen ja elämä etenevät vaiheittain
Leipä & Lohtu -leirillä osallistujat leipoivat itse hapanjuurileivän, samalla pohdittiin leivän ja leipomisen ulottuvuuksia ja merkitystä arkipäivässä. Leivän leipomisen prosessi itsessään on Niskasen mielestä opettavaista. Hapanjuurileivän leipomiseen ei ole oikeaa reseptiä, niinpä tärkeintä on ymmärtää mikä merkitys kullakin leipomisen vaiheella on lopputuloksen kannalta.
– Leipominen tapahtuu vaiheittain ja jokaisen vaiheen täytyy kypsyä ja olla valmis, ennen kuin voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Samat asiat voi nähdä ihmisen elämässä, emme voi kiirehtiä ja runnomalla juosta tätä elämää läpi. Jotenkin nämä liittyvät myös työelämään, että sielläkään ei voi liikaa kiirehtiä, vaan pitää malttaa odottaa.
Leivän leipomisen ohella leirin ohjelmaan sisältyi filocafé-keskustelu lohdusta sekä sokraattinen dialogi, johon teemaksi valittiin osallistujien toiveiden perusteella armo.
– Meillä ei ollut edes suunnitelmissa käydä keskustelua armosta. Se syntyi tarpeesta ja herätti todella koskettavia ajatuksia ja kysymyksiä, kuten onko armo sisäistä vai ulkoista, onko se Jumalasta vai ihmisestä itsestään, kertoo Niskanen
Ryhmäkeskustelujen lisäksi leirin osallistujilla oli mahdollisuus sopia henkilökohtainen keskustelu, joka käytiin Salavaranta-Rautkarin pitämällä filosofin vastaanotolla.
Pohdiskelua ja konkreettista tekemistä
Niskanen ja Salavaranta-Rautkari suunnittelivat yhdessä ohjelman ja sopivat työnjaosta. Molemmat korostavat kuuntelun ja myönteisen läsnäolon merkitystä leirin onnistumiselle.
– Oli erityisen hienoa huomata, kuinka kaikki olivat hyvin mukana ja leirille ikään kuin laskeutui kuuntelun, kohtaamisen ja syventävän keskustelun tila, toteaa Niskanen.
Leipomisen ja filosofisen pohdinnan yhdistäminen leirillä onnistui hyvin, koska aikaa oli varattu riittävästi molempiin.
– Vaikka yksi päivä oli varattu leipomiseen, niin pidin samalla pari tunnin pituista filosofin vastaanottoa eikä niitä tarvinnut tehdä kädet taikinassa. Aikaa oli siis riittävästi eri asioille, toisaalta osallistujilla saattoi olla myös leipomisen aikana omaa filosofista pohdintaa, kertoo Salavaranta-Rautkari.
Riitta Niskanen painottaa pohdinnan ja konkreettisen tekemisen vaihtelun tärkeyttä ja vertaa sitä sisään- ja uloshengitykseen.
– On aika sille, että otetaan asioita vastaan vaikkapa sokraattisessa dialogissa, ja sen jälkeen on jotain tekemistä. Mielestäni on tärkeää, että näissä löytyisi balanssi eikä noustaisi liikaa omaan torniin, omaan päähän, vaan laskeudutaan myös alas, aistimaan ja toimimaan.
Merkittävimpänä kokemuksena leirillä oli molempien järjestäjien mielestä yhteisöllisyyden ja yhteisyyden kokemus.
– Leirillä sen muutaman päivän aikana meistä tuli pieni yhteisö. Siinä oli välittämisen ja ymmärtämisen lämmintä energiaa. Tämä syntyi ihan siitä, että olimme yhdessä keskittyneet ja vaihtaneet ajatuksia. Oli hienoa aistia, että olimme päässeet sellaiseen tilanteeseen. Se on hieno tunne eikä se synny yksin, vaan vaatii kaikkien osallistujien keskinäisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen. Tällaisissa asioissa me ihmiset olemme aika mainioita.
Niskanen muistuttaa, että leirin osallistujat eivät olleet samoin ajattelevia ja saman maailmankatsomuksen omaavia, mutta silti leirillä syntyi yhteisyyden kokemus.
– Varmasti keskustelujen aikana tuli esille itse kullekin vieraita ajatuksia. Ja sitten kun kuitenkin syntyi se tunne, että on kuultu ja ymmärretty toisten ajatukset ja kaikesta syntyy yhteisyyden kokemus, niin se oli hienoa.
Keskustelua, ei hoivaamista
Leipä & Lohtu -leiri onnistui järjestäjien mukaan niin hyvin, että samalla konseptilla voisi järjestää uusia leirejä. Kenelle tällaista leiriä voisi suositella? Sopiiko se vaikkapa oman elämänsä kriisin keskellä elävälle ihmiselle?
– Minusta leirille voi tulla, jos on sen verran voimia, että ei tarvitse muiden hoitoa vaan kykenee huolehtimaan itse itsestään. Eli kyse ei ole kenenkään henkilökohtaisesta hoidosta tai hoivaamisesta. Leirillähän kyllä haettiin esimerkiksi ajatuksia siitä, mistä kukin saa lohtua, mutta siellä ei ryhdytty ketään lohduttamaan. Toisaalta tällaisella leirillä voi olla suojaava vaikutus eli voi olla vaikka surullinen ja kokea olonsa turvalliseksi muiden seurassa, sanoo Riitta Niskanen.
Sonja Salavaranta-Rautkari on samoilla linjoilla ja toteaa, että leiri sopii kaikille, jotka haluavat pysähtyä pohtimaan asioita ja laajentaa omaa ja samalla toisten maailmankuvaa.
– Toisaalta oman henkilökohtaisen kriisin keskellä ei ehkä leiriä voi suositella, koska kyse ei kuitenkaan ole terapiasta. Filosofisessa praktiikassahan tarkoitus on pohtia aiheita eri näkökulmista ja yleisellä tasolla. Pääasia on käydä hyvää keskustelua hyvässä hengessä.
Mitä on filosofinen praktiikka?
Filosofisen praktiikan lähtökohtana on filosofian harjoittaminen arkielämässä. Praktiikka tarjoaa erilaisia metodeja ja toimintamuotoja, joiden avulla filosofinen keskustelu voidaan toteuttaa ryhmässä tai kahdenkeskisesti praktikon vastaanotolla.
- Sokraattisessa dialogissa keskustelua käydään yleensä pienryhmässä. Praktikko toimii fasilitaattorina, joka luo puitteet ja ohjaa keskustelua mm. esittämällä tarkentavia kysymyksiä. Dialogin aiheeksi valittua teemaa pohditaan eri näkökulmista ja pyritään löytämään yhteinen ymmärrys esille nousevien käsitteiden merkityksestä.
- Filocaféseen voi osallistua keskustelun vetäjän ja yleisön lisäksi alustajia, jotka pitävät oman puheenvuoronsa ja osallistuvat keskusteluun. Kaikki osallistujat voivat esittää omia kysymyksiään ja kommenttejaan aiheeksi valitusta teemasta.
- Praktikon vastaanotolla asiakas käy keskustelua itse valitsemastaan aiheesta, tällöin praktikko pyrkii omilla kysymyksillään synnyttämään asiakkaan mielessä uusia näkökulmia ja oivalluksia.
Filosofisen praktiikan varhaisimpana edustajana pidetään saksalaista Gerd Achenbachia, joka aloitti filosofisen vastaanottonsa 1980-luvun alussa. Suomessa filosofista praktiikkaa on tehnyt tunnetuksi etenkin Antti S. Mattila 1990-luvun lopulta alkaen.
Kriittinen korkeakoulu on toteuttanut filosofisen praktiikan koulutuskokonaisuuksia vuodesta 2009 alkaen.
Keväällä 2023 järjestetään uusi Leipä & Lohtu -leiri, josta lisää tietoa tapahtuman Facebook-sivuilla.
Kuva © Riitta Niskanen.
