Juho Rautahonka on tutkinut omaa mieltään autiolla saarella ja kellumalla vuorokauden tankissa. Nykyisin hän pitää filosofin vastaanottoa ja tutkii asiakkaiden kanssa elämän tuottamia haasteita. Onnellisen elämän tavoittelusta Rautahonka ei innostu, tärkeämpää on tutkia ja laajentaa omaa käsitystä ihmisyydestä – ja elää kiinnostavaa elämää.
Juho Rautahonka on Helsingissä asuva filosofi ja yrittäjä, jonka elämä vaikuttaa varsin tavalliselta ja tasapainoiselta. Rautahonka on kuitenkin hankkiutunut elämässään melko epätavallisiin tilanteisiin, joita voisi kutsua myös äärikokemuksiksi.
Hiljaisuuteen ja eristäytymiseen liittyvät perinteet ja kokemukset ovat aina kiinnostaneet Rautahonkaa. Toisaalta myös sosiaaliset suhteet ja psykologia kiinnostivat häntä jo nuorena.
”Muistan, että jo 15-vuotiaana elättelin ajatusta, että opiskelisin psykologiaa ja tekisin väitöskirjan vankilassa tutkien vankien sosiaalisia suhteita.”
Rautahonka päätyi kuitenkin aluksi opiskelemaan kauppatieteitä ja johtamista. Opinnot tuottivat pettymyksen pintapuolisuudellaan. Muutaman vuoden jälkeen hän vaihtoi kauppatieteen opinnot teoreettiseen filosofiaan.
Filosofia vastasikin paremmin hänen toiveitaan. Teoreettisuuden vastapainoksi Rautahonka tosin kaipasi sitä, mitä filosofialla oli tavoiteltu jo antiikin Kreikassa: keskustelua ja pohdintaa siitä, mitä on hyvä elämä.
Löytöretkiä omaan mieleen
Opintojen aikana Rautahongan mielessä aktivoitui ajatus koetella ja tutkia omaa mieltään. Tai kuten hän itse sanoo: tehdä löytöretkiä omaan mieleen.
Aluksi mielen löytöretkiin liittyi myös seikkailuhenkisiä matkoja. Rautahonka etsiytyi Amazonin viidakkoon ja osallistui paikallisen shamaanin ayahuasca-rituaaliin. Toinen matka suuntautui Etelä-Kiinan meren autiolle saarelle, jossa hän vietti yksin muutaman viikon.
Saarikokemuskaan ei riittänyt, Rautahonka kaipasi vielä syvempää erillisyyden kokemusta. Siihen oli tarjolla helposti toteutettava vaihtoehto: kelluminen suolavedellä täytetyssä suljetussa tankissa.
Rentoutuskellunnan nimellä markkinoitava palvelu on kasvattanut suosiotaan viime vuosina Suomessakin. Kelluntatankin voi vuokrata omaan käyttöön tunniksi tai pidemmäksi ajaksi. Ajatuksena on aistiärsykkeiden minimoiminen, jolloin syvä rentoutuminen on mahdollista.
Vuorokausi tankissa
Rautahonka päätti yrittää vuorokauden kestävää kelluntaa, vaikka jo tunnin kellunta voi useimmille ensikertalaisille tuntua haastavalta. Vuorokauden kesto tarkoitti epävirallista maailmanennätystä, vaikka kyse ei ollutkaan kilpailusta tai ennätyksen tavoittelusta.
Pitkä kellunta jakautui Rautahongan kokemuksessa useisiin vaiheisiin, joissa tunnetilat vaihtelivat. Tietyssä kellunnan vaiheessa ahdistuksen ja eksistentiaalisen yksinäisyyden tunne syveni voimakkaammaksi kuin koskaan aiemmin.
Ahdistavista vaiheista huolimatta Rautahonka koki pitkän kellunnan positiivisena. Kokemus ympäröivästä maailmasta tuntui poikkeuksellisen vahvasti heti kellunnan jälkeen.
”Koko maailma tuntui erilaiselta, kuin kaiken olisi aistinut jotenkin uudella tavalla”, kuvailee Rautahonka kokemustaan.
Vaikka kellunta jätti syvimmän jäljen, hän pitää kaikkia kokemuksiaan itselleen tarpeellisina.
”Minulle nämä pari ensimmäistä, melko seikkailullista kokemusta viidakossa ja autiolla saarella, olivat tarpeellisia. Jouduin niiden aikana opettelemaan pysähtymistä, se on ollut itselleni vaikeaa.”
Olennaista pysähtyä kokemuksen äärelle
Monille Rautahongan kokemukset voivat kuulostaa pelottavilta, ja pelkoa hän myöntää itsekin tunteneensa.
”Aiemmin koin jonkinlaista omasta mielestä nousevaa tuntemattoman pelkoa. Näiden eri kokemusteni jälkeen on tullut tunne, että pelkojen kanssa pärjää.”
Nykyisin Rautahonka tekee hieman pidemmän kellunnan muutaman kerran vuodessa saadakseen syvemmän pysähtymisen kokemuksen. Yleisesti pysähtymiseen riittää pelkkä istuminen sohvalla tekemättä mitään.
”Olennaista on kokemuksen äärelle pysähtyminen, olipa se kokemus mikä tahansa. Itse voin istua pari tuntia tekemättä mitään, mutta olen silloin jotenkin hyvin aktiivisella tavalla tekemättä mitään. Minulle tuo pysähtyminen ja tekemättömyys tuottavat tavallaan saman vaikutuksen kuin aiemmat äärikokemukseni.”
Filosofin vastaanotolla
Rautahonka on opiskeluajoistaan lähtien toiminut yrittäjänä. Tällä hetkellä etusijalla on filosofista vastaanottoa tarjoava yritys. Silti hänen elämänsä ei pyöri työn tai työuran ympärillä.
”En ole koskaan ajatellut, että haluaisin luoda uraa tai ylipäänsä mitään työhön liittyvää polkua, joka johtaa jonnekin. Työelämää ajattelen lähinnä verkostona, jossa on erilaisia kiinnittymiskohtia ja yhdestä kohdasta voi siirtyä toiseen.”
Teoreettisen filosofian yliopisto-opintojen lisäksi Rautahonka on suorittanut Kriittisen korkeakoulun järjestämän filosofisen praktiikan koulutuksen. Koulutukseen sisältyy paljon dialogiharjoituksia, niiden lähtökohta voidaan palauttaa antiikin filosofiaan ja etenkin Sokrateen käymiin dialogeihin.
Osa koulutuksen käyneistä on perustanut filosofista konsultaatiota tarjoavan yrityksen. Myös Rautahonka on perustanut oman yrityksen, joka tarjoaa asiakkaille filosofin vastanottoa.
Asiakkaat voivat varata ajan vastaanotolle ja tulla keskustelemaan haluamastaan aiheesta, joka usein liittyy elämänmuutoksiin tai pulmallisiin tilanteisiin elämässä.
”Ihmisillä ei aina ole läheisiä ystäviä, joiden kanssa omia hankalia tilanteita voisi käydä läpi. Tilanteet voivat olla aika arkisia, esimerkiksi työtehtävissä voi olla jokin asia, joka tuntuu hankalalta,” kertoo Rautahonka.
Keskustelun aiheet voivat Rautahongan mukaan olla sellaisia, joiden äärelle on vaikea pysähtyä edes läheisten ystävien kanssa. Toisaalta aiheet eivät välttämättä tunnu sopivan myöskään terapiassa käsiteltäväksi.
Filosofin vastaanotolla tilanne poikkeaa terapiasta siinä, että lähestymistapa ei ole diagnosoiva eikä se perustu hoitosuhteeseen.
”Asiakasta askarruttavia huolia voidaan pysähtyä miettimään vakavasti ja eri tavalla kuin terapiassa. Voimme pohtia esimerkiksi lasten hankkimisen eettisyyttä ekologiselta kannalta.”
Tyypillinen tilanne on Rautahongan mukaan sellainen, jossa asiakas on elänyt elämäänsä autopilotilla; elämää ovat ohjanneet ulkoapäin tulevat tai eri tavoin tiedostamattomat odotukset.
”Lisäksi kieli itsessään voi ohjata meitä, esimerkiksi termillä ura on eräänlainen metaforisesti ohjaava vaikutus, koska uran pitäisi johtaa johonkin.”
Ajattelun mahdollistaja
Filosofin vastaanotolla Rautahonka ei ajattele itseään auktoriteettina, vaan ajattelun mahdollistajana ja huomion keskittäjänä.
”Kyse on enemmän fasilitaattorin kuin asiantuntijan roolista. Samalla hyödynnän filosofian metodeja, ja tietysti minulla on myös omia ajatuksia hyvästä elämästä, mutta en yritä tuputtaa mitään näkemyksiäni asiakkaalle.”
Rautahonka kuvaa keskustelua asiakkaiden kanssa tyypillisesti kielellisenä prosessina, jossa etsitään vastausta asiakkaan mielessä olevaan kysymykseen. Useimmiten kysymys muuttuu keskustelun aikana.
”Lähes poikkeuksetta asiakkaan alkuperäinen kysymys muuttuu keskustelun aikana toisenlaiseksi, se jalostuu ja muuttaa muotoaan. Usein alkuperäinen kysymys on sisältänyt erilaisia ennakko-oletuksia ja asiakas käyttää käsitteitä, joiden merkitystä hän ei välttämättä ole ymmärtänyt.”
Rautahongan mukaan keskustelussa päästään yleensä jollekin ajattelun polulle, joka johtaa vähintäänkin uuteen ja parempaan kysymykseen, jos varsinaista vastausta ei heti löytyisikään. Useimmiten asiakkailta saatu palaute on ollut positiivista.
”Saan paljon myönteistä palautetta ja keskustelun aikanakin saattaa huomata, että uusia oivalluksia herää. Tosin usein keskustelu vastaanotolla toimii lähinnä kimmokkeena, joka laittaa ajatukset liikkeelle ja oivalluksia tulee vasta jälkikäteen.”
Ihmisyyttä tutkimassa
Kun puhe kääntyy onnellisuuteen ja monille ihmisille tärkeään onnellisen elämän tavoitteluun, saa aihe Rautahongan mietteliääksi.
”En ole koskaan tavoitellut onnellista elämää siinä mielessä kuin sitä ehkä yleisesti ajatellaan. Lähinnä ehkä tavoittelen kiinnostavaa elämää. Äärimmäiset kokemukset eivät välttämättä tuota onnellisuutta tai ole kivoja, mutta ne ovat aina kiinnostavia.”
Syvälle omaan itseen meneminen on Rautahongan mukaan lisännyt itseluottamusta ja helppoutta olla itsensä kanssa.
”Toisaalta se on helpottanut muiden ihmisten kanssa olemista ja syvempien ihmissuhteiden luomista. Lisäksi epävarmuuden sietokyky on lisääntynyt merkittävästi.”
Erilaisten kokemusten myötä Rautahongalle on vahvistunut näkemys, että on tärkeää tutkia ihmisyyttä ja pyrkiä laajentamaan omaa käsitystä ihmisyydestä.
”Minulle resonoi vahvasti sellainen kuulemani ajatus, että tärkeämpää kuin olla ’best human’ olisi pyrkimys olla ’most human’.”
Myös filosofian opiskelu on vaikuttanut Rautahongan ajatteluun. Opinnot ovat osaltaan rakentaneet ymmärrystä siitä, kuinka epävarmaa kaikki on.
”Tämä liittyy myös Esa Saarisen ajatukseen filosofiasta ’ehkä-avaruuden’ laajentamisena. Tällainen ajattelutapa tuntuisi ainakin itselleni tuottavan hyvää elämää.”
Teksti: Mika Holopainen